11.11.2015

Salokylän soppatykki iltapäiväkerhon tukena

Liperin Salokylän koulun oppilailla on asiat hyvin. Koulupäivän päätyttyä pienet koululaiset voivat juosta pihan poikki kylätalolle, jossa toimii iltapäiväkerho. Salokylän koulun melkein seitsemästäkymmenestä oppilaasta parisen kymmentä käy iltapäiväkerhossa.
Kuva tulossa

Liperin Salokylän koulun oppilailla on asiat hyvin. Koulupäivän päätyttyä pienet koululaiset voivat juosta pihan poikki kylätalolle, jossa toimii iltapäiväkerho. Salokylän koulun melkein seitsemästäkymmenestä oppilaasta parisen kymmentä käy iltapäiväkerhossa. Muutama lapsi käy kerhossa myös Mattisenlahden puolelta. Pääosin eka- ja tokaluokkalaiset, mutta myös isommat koululaiset saavat kerhossa välipalaa ja läksyt voi tehdä yhdessä muiden kanssa. Joskus toki leikit kavereiden kanssa kiinnostavat enemmän. Viereinen pallokenttä muuttuu talvisin luisteluradaksi ja ulkona on muutenkin paljon kivaa mielikuvitusta lennättävää tekemistä. Iltapäiväkerhon ohjaaja Satu Turpeinen on toiminut kyläyhdistyksen palkkaamana kerhonvetäjänä jo vuodesta 2008 asti. Toimintaa suunnitellaan yhdessä lasten kanssa, lasten ehdoilla. Sadun mielestä parasta työssä onkin lasten lisäksi juuri vapaus tehdä työstä omannäköistä. Kerran viikossa iltapäiväkerhon Keskiviikkotupa on avoinna kaikille oppilaille. Taitobussikin käy kylätalolla kahdesti kuussa.

Kyläyhdistys tekee iltapäiväkerhon järjestämisestä vuosittain sopimuksen kunnan kanssa. Kunta kanavoi iltapäiväkerhotoimintaan saamansa valtionavun kyläyhdistykselle. Koska summa ei riitä ihan puoleenkaan kerho-ohjaajan palkasta, on kyläyhdistyksen kerättävä tarvittava loppusumma kokoon itse. Kerho maksaa vanhemmille maksimissaan 80 € kuukaudessa per lapsi. Yksi yksittäinen kerhokerta välipaloineen maksaa 4,5 euroa. Vielä kerhomaksujenkin jälkeen palkkauksessa on vajetta, joten kyläyhdistys on ottanut käyttöön laajan kirjon erilaisia varainhankintamenetelmiä.

Kirpputori, arpajaiset ja myyjäiset kuuluvat kyläyhdistyksen varainkeruuseen. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin on tarjoilun järjestäminen erilaisissa tapahtumissa. Kyläyhdistyksen soppatykki on ollut ahkerassa käytössä useampana vuonna Kontiolahden ampumahiihtokisoissa. Tänä vuonna on myös Liperin 140-vuotisjuhlavuosi, joten kiirettä on riittänyt. Kyläyhdistys vuokraa soppatykkiä myös muille yhdistyksille.

Kyläyhdistyksessä on kymmenkunta aktiivitoimijaa, jotka talkootyöllään mahdollistavat iltapäiväkerhon olemassaolon. Raili Räty on toiminut 26 vuotta Salokylän koulun keittäjänä, joten soppatykki varainhankintamuotona on luonteva valinta. Kyläyhdistyksen sihteeri Paula Koikkalainen hoitaa puheenjohtaja Ritva Variksen kanssa yhdistykselle kuuluvat työnantajan velvoitteet.  Kyläyhdistyksellä on oltava puskurirahaa, sillä kunta tilittää saamansa valtionavun joulu- ja toukokuussa, siis toimintakauden lopussa, kun kulut ovat jo syntyneet.

Salokylällä on tehty pitkäjänteistä kylätoimintaa, jossa tärkeänä kohderyhmänä on nähty lapset. Salokylä sai vuonna 2003 kunniamaininnan vuoden kylä -kilpailussa ja vuonna 2005 Salokylä valittiin Vuoden kyläksi. Kylällä oli tuolloin palkattuna lapsiperheitä ja vanhuksia erilaisissa tehtävissä autellut Minna Hirvonen. Vanhempainyhdistykseltä tuli pyyntö koululaisten iltapäiväkerhotoiminnasta ja Kylä-Minna ryhtyikin kerhon pitäjäksi. Iltapäiväkerho on siis toiminut kylällä jo yli kymmenen vuotta.

Kylä on myös aktiivisesti kohentanut ympäristöä Leader -rahoitusten avulla. Kylätalo on kunnostettu ja iltapäiväkerhon nurkalta lähtee luontopolku, jonka varrella on laavu. Koululle on tehty lähiliikuntapaikka kiipeilytelineineen. Salokylän koulu on ollut lakkautusuhan alla ja kyläläiset pelkäävätkin koulun puolesta. Jos koulun toiminta loppuu, myös kylätoiminnan pelätään hiipuvan. Iltapäiväkerhon pitämisen toivotaan olevan eduksi myös koulun säilymiselle. Kuinka sitten kyläaktiivit jaksavat tehdä talkootyötä, jotta iltapäiväkerho saadaan pidettyä toiminnassa? Raili Räty kehuu kyläyhdistyksen yhteishengen olevan niin hyvä, että sen voimalla jaksaa pitkiäkin päiviä. Sihteeri Paula Koikkalaisen mielestä yhdistystoiminnan puitteissa on mukava tavata muita ihmisiä. Yhteisen hyvän eteen jaksaa ponnistella hyvässä seurassa. ”Kehtoisko sitä ihtesä tautta talkoita pittää”, hän toteaa.