Vesistörikas Viuruniemi: Porvoossa saatu “historiarokotus” synnytti paluumuuttajassa rakkauden paikallishistoriaa kohtaan
VIIKON KYLÄ -JUTTU
Outokummun Viuruniemessä synnyinkodissaan asuva paluumuuttaja Ulla Kervinen kertoo olleensa historiaorientoitunut lapsesta saakka. Porvoossa vietetyt vuodet lisäsivät ymmärrystä omien juurien ja paikallishistorian tuntemisen merkityksestä. Palattuaan asumaan takaisin kotitilalleen Viuruniemeen vuonna 1996, Kervinen kertoo alkaneensa nähdä ympärillään mielestään arvokkaita asioita, joita usein tahdottiin vähätellä. Hän halusi herätellä ihmisiä katsomaan asioita uudesta vinkkelistä, ja alkoi koota kylän historiaa.
Maaret Kaksosen kanssa Kervinen kuvasi vanhoja talousrakennuksia. Yhdessä he ovat rakentaneet kaikkiaan jo toistakymmentä näyttelyä liittyen kylän historiaan ja kyläläisiin. Lisäksi on tehty kolme julkaisua ja painettu kortteja, postimerkkejä ja tulitikkuaskien etikettejä Viuruniemi-teemalla. Tietoa on levitetty ja vaihdettu kylän verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Kervinen korostaa, etteivät edellä mainitut asiat ole syntyneet yhden tai kahden ihmisen käsissä, vaan projektit ovat yhdistäneet laajemminkin kyläläisiä penkomaan kaappejaan ja etsimään faktoja ja materiaalia. Mukana tekemässä on ollut myös monia entisiä kyläläisiä.
Ensimmäiset merkit asutuksesta ovat Viuruniemessä jo kivikaudelta. Pysyvä asutus alueelle alkoi muotoutua 1600-luvulla. Seutu on ollut vuosisatojen ajan rajaseutua ja siksi harvaanasuttua. Ruotsin alaisuudessa elettyä noin sataa vuotta lukuunottamatta alue kuului Suomen itsenäistymiseen asti Venäjälle, mikä on jättänyt Kervisen mukaan jälkensä, haluttiin sitä tai ei.
Kyläläiset ovat perinteisesti saaneet elantonsa maa- ja metsätaloudesta ja karjanhoidosta. Myös Outokummun kuparikaivos on Kervisen mukaan monella tapaa vaikuttanut kylään ja sen asukkaisiin. 1910-luvulla Viuruniemen Pitkälahteen rakennettiin Outokummusta junarata, mitä pitkin malmia tuotiin lastattavaksi laivoihin. Näin sai alkunsa Pitkälahden satama-alue, mistä myöhemmin malmin kuljetuksen siirryttyä toisaalle kehittyi yhtiön työntekijöiden vapaa-ajan viettopaikka venevajoineen ja mökkeineen. Kylän lähes joka talosta joku oli yhtiöllä töissä, mikä toi myös vaurautta kylälle.
Viuruniemeen saapuvan vierailijan Kervinen veisi uimaan Isäntähiekalle ja veneilemään Juojärvelle. Kaksolan marjatilalta käytäisiin vieraan kanssa hakemassa tuoreet marjat ja juurekset ja samalla tutustuttaisiin yrttipuutarhaan. Lisäksi Kervinen haluaisi tutustuttaa vieraan kylätaloon ja myös maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi paikaksi nimettyyn Pitkälahteen. Ja tietysti käytäisiin jäätelöllä Matti Sallisen kauppa-autossa. Piipahtaa voitaisiin myös Kervilän riihellä katsomassa näyttely- ja kesäkahviopaikkaa.
Jos oman kylän historia kiinnostaa, mutta ei oikein tiedä mistä aloittaa tai mihin tarttua, voi Kervisen mukaan lähteä liikkeelle vaikkapa oman perheen tai suvun valokuvista ja muista dokumenteista. Hyvän kysymisen ja tietojen hankkimisen mahdollisuuden tarjoavat erilaiset suku- ja kylätapaamiset. Kervisen mukaan on tärkeää, että löytää rinnalleen samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa asioissa voi yhteistyössä edetä. Verkostoitumisen merkitys on oleellinen: Kervisen kokemuksen mukaan yleensä aina löytyy joku, joka tietää paljon tai on jo kerännyt tietoja ylös. Hyviä vinkkejä voi ammentaa myös kylähistoriikkejä lukemalla.
Millaisin keinoin historiaa sitten tallentaa ja millaista tietoa kannattaa kerätä talteen? Tätä on Kervisen mukaan hyvä miettiä jo melko alkuvaiheessa, koska työtä ei tehdä niinkään itselle vaan yhteiseksi hyväksi. Historiaa voi tallentaa mm. www-sivuille tai ulkoiseen muistiin sekä erilaisiin julkaisuihin, kuten artikkeleiksi, kirjoiksi ja videoiksi. Kylän historian perustietoja, kuten sijaintia, asutusta ja elinkeinoja, elävöittämään tarvitaan valokuvia ja ihmisten kertomuksia ja muistoja.
Teksti: Jonna Nupponen
Kuvat: Samuli Longi
Katso myös YouTubesta: Viikon Kylä: Viuruniemi