Lehtovaaran luonnossa ihmisen tehtäväksi jää levähtää
VIIKON KYLÄ -JUTTU
Lehtovaaran kylällä kohtaamme arvokasta työtä seudun retkipoluilla tekevän kyläyhdistyksen ja pääsemme tutustumaan luonnosta nauttimisen mittaviin mahdollisuuksiin. Kyläyhdistyksen hoidossa on kaiken kaikkiaan kymmenkunta erilaista levähdyspaikkaa luonnon ystäviä varten.
Viimeisin osoitus Lehtovaaran kyläyhdistyksen hienosta talkoohengestä on Ilajanjärven rannalle kesällä rakennettu
harjakattoinen grillirakennus. Kyläyhdistyksen puheenjohtajana toimivan Kalevi Maksimaisen mukaan retkeilijöitä on ollut
kuluvan vuoden aikana runsaasti liikkeellä, polttopuita palaa ja vieraskirjojen sivut täyttyvät.
Liimatanlahti, Nuorajärvi, Särkkäjärvi, Salmiselkä, Kaunislahti, Särkilahti – Lehtovaaran kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Maksimainen kertaa alueen rantoja ja metsiä. Jos metsään haluaa mennä, yllättyy Lehtovaarassa ainakin levähdyspaikkatarjonnan monipuolisuudesta ja siitä, kuinka siistissä kunnossa paikat pidetään.
Lehtovaaran kyläyhdistyksen hoidossa on myös Pogostan kierroksen ja Susitaival-vaellusreittien varrella
sijaitseva Särkkäjärven autiotupa, jossa majoittuu paljon myös kansainvälisiä retkeilijöitä.
Yleisen siisteyden ohella kyläyhdistys huolehtii retkipaikkojen jäte- ja puuhuollosta, vessojen ja kaivojen kunnosta sekä erilaisista rakenteiden korjauksista ja remonteista. Esimerkiksi Särkkäjärven autiotupaan uusittiin vuosi sitten katto ja laipion paneelit. Kaivot tyhjennetään keväisin uppopumpulla vedenlaadun takaamiseksi. Kolmeen kaivoon on asennettu talvikäyttöiset pumput. Halkoja talkoillaan vuosittain viitisentoista mottia.
Susitaival-vaellusreitin varrelle jää myös Teponsärkän hiekkakuoppien kota, jonne pääsee autolla perille asti talvellakin.
Sydän itkee verta avohakkuulla
Iloisesti yllättää myös se, kuinka suurella sydämellä Kalevi Maksimainen tehtäviinsä suhtautuu. Suomalainen luonto vaikuttaisi vieneen miehen sydämen. Paras kiitos talkootyöstä on retkeilijöiltä tuleva positiivinen palaute: ihmiset ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat saaneet kuivata vaatteensa ja saatavilla on ollut raikasta vettä.
”Kun on itsekin luontoihminen, ymmärtää toisten tarpeen. Minun ikäluokka on tottunut naapuriapuun ja talkoisiin pienestä pitäen. Tulee hyvä mieli, kun saa auttaa.”
Luonto on Kalevi Maksimaiselle myös paikka rauhoittua.
Myös luontoon Maksimainen on tottunut pienestä pitäen, ja siellä harrastetaankin kaikkea mahdollista, ainakin kalastusta, metsästystä, marjastusta ja sienestystä. Luonto kutsuu myös oman kylän ulkopuolella: patikoimassa Maksimainen kävi vastikään viikon Lapissa. Kun vaimon kanssa istuu nuotiolla yökalassa erämaajärvellä, sitä ihan lumoutuu. Ison avohakkuun edessä Maksimaisen sydän sen sijaan itkee verta.
”Kun luonto keväällä herää, tuntuu kuin itsekin heräisi talvihorroksesta.”
Sielunravinnon ohella metsä tarjoilee Kalevi Maksimaisen mukaan niin paljon herkullista syötävää kuin sitä vain viitsii hankkia.
Maaseudulla suhde luontoon on läheinen ja luonto tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Sitä kokemusta Maksimainen haluaa jakaa paitsi ympärilleen, myös eteenpäin.
”Nuotionteon olen opettanut kaikille kahdeksalle lapsenlapselleni.”
Teksti: Jonna Nupponen
Valokuvat: Samuli Longi
Katso myös YouTubesta: Viikon Kylä: Lehtovaara